Voit lukea täältä blogisarjan ensimmäisen osan, jossa kerrotaan viranomaisasioinnista ja senioreille tarjottavista tukipalveluista Suomessa.
Valtuudet
On hyvä varautua jo etukäteen siihen, kuinka ikääntyneen, kielitaidottoman tai muuten kykenemättömän henkilön asioita hoidetaan, jos hän ei enää pysty huolehtimaan niistä itse. Läheinen voi hoitaa toisen asioita Suomessa monella eri tavalla tarpeen mukaan. Toisen puolesta asioiden hoitaminen edellyttää, että asianomainen on antanut siihen luvan eli valtuudet. Tällaisia valtuutuksia ovat muun muassa Suomi.fi-valtuudet, valtakirja, tilinkäyttöoikeus sekä edunvalvontavaltuutus.
Suomi.fi on verkkopalvelu, josta löytyvät kootusti kaikki Suomen julkisen hallinnon palvelut ja asiointikanavat. Palveluun voi tehdä valtuutuksen, eli sähköisen valtakirjan. Suomi.fi-valtuudet oikeuttavat käyttäjän asioimaan toisen käyttäjän puolesta palveluissa, jotka hyödyntävät Suomi.fi-tunnistautumista asiointioikeuden tarkistamisessa. Tällaisia palveluita ovat muun muassa Kelan ja Digi- ja väestötietoviraston palvelut. Suomi.fi-valtuutuksen voi antaa niin pitkäksi aikaa kuin haluaa tunnistautumalla Suomi.fi-valtuuksiin. Valtuutetun henkilön täytyy pystyä kirjautumaan Suomi.fi-palveluun. Tämä edellyttää, että hänellä on suomalainen henkilötunnus tai ulkomaalaisen tunniste ja käytössä joko suomalaiset sähköisen tunnistautumisen välineet tai Finnish Authenticator -tunnistuspalvelu. Lue lisää aiheesta suomi.fi-sivustolla.
Valtakirjalla henkilö voi valtuuttaa toisen henkilön hoitamaan jonkun tietyn asian puolestaan. Valtakirja täytyy tehdä kirjallisesti ja viranomaisilla saattaa olla omia pohjia, joille valtakirja täytyy tehdä. Valtakirjassa on tarkoituksena, että sen tekijä valvoo valtuuttamansa henkilön toimintaa. Näin ollen valtakirjaa ei välttämättä hyväksytä, jos sen tekijän toimintakyky on heikentynyt. Valtakirjan tekemisessä kannattaa käyttää todistajaa.
Toiselle henkilölle voi antaa myös käyttöoikeuden omaan pankkitiliin. Tällöin kyseinen henkilö voi muun muassa maksaa laskuja tililtä. Tilinkäyttöoikeus hoidetaan oman pankin kautta. Käyttöoikeuden saajan pitää usein olla saman pankin asiakas kuin tilinkäyttöoikeuden antajan, joten toisen henkilön tilin käyttämiseen tarvitsee siis suomalaiset pankkitunnukset. Jos itselläsi ei ole näitä käytössä, mutta esimerkiksi vanhemmallasi on hankaluuksia saada laskut maksettua, voi asiasta keskustella pankin kanssa; esimerkiksi laskujen suoraveloitus voisi olla hyvä ratkaisu tällaisessa tilanteessa. Pankille voi soittaa tai laittaa viestiä tai mennä käymään heidän palvelupisteessään Suomessa vieraillessaan. Omia pankkitunnuksia ei koskaan saa antaa toiselle henkilölle, eli toisen asioita ei voi hoitaa niin, että pyytää saada tietää tämän pankkitunnukset.
Edunvalvontavaltuutus
Edunvalvontavaltuutus kannattaa tehdä ennakoiden siltä varalta, jos ei enää jossain vaiheessa pysty huolehtimaan omista asioistaan. Edunvalvontavaltakirjaan kirjataan, kuka saa hoitaa asioitasi, mitä asioitasi kyseinen henkilö saa hoitaa ja miten sekä mahdollisesti myös se, kuinka valtuutetun toimintaa valvotaan. Edunvalvontavaltuutuksen tekijän täytyy ymmärtää valtakirjan sisältö ja merkitys. Jos tästä on epäilystä, kannattaa valtuutuksen oheen hankkia lääkärinlausunto.
Edunvalvontavaltuutuksen voimaantulemista voi hakea vasta sitten, kun valtuuttaja ei enää itse pysty hoitamaan asioitaan. Valtuutettu hakee edunvalvontavaltuutuksen voimaantuloa Digi- ja väestötietovirastolta. Valtuutuksen vahvistamiseksi tarvitaan lääkärinlausunto, jossa todetaan, että henkilö ei enää kykene hoitamaan asioitaan. Lisää tietoa edunvalvontavaltakirjan vahvistamisesta löydät Digi- ja väestötietoviraston sivuilta. Vahvistamisen voi hoitaa joko sähköisesti tai postittamalla tarvittavat asiakirjat Digi- ja väestötietovirastoon. Asian voi myös käydä hoitamassa Digi- ja väestötietoviraston palvelupisteessä. Joissain pisteessä asiointi onnistuu vain ajanvarauksella ja myös niissä pisteissä, joissa ajanvarausta ei tarvita, se luultavasti nopeuttaa asiointia.
Edunvalvontavaltakirjalle ei ole tiettyä mallia, mutta siitä tulee käydä ilmi kuka valtuuttaa kenet, mitä asioita valtakirja koskee sekä valtuutuksen voimaantuloehto. Valtakirjassa voidaan nimetä varsinaisen valtuutetun lisäksi varavaltuutettu, joka voi hoitaa väliaikaisesti asioita, jos varsinainen valtuutettu ei siihen pysty esimerkiksi sairauden takia. Valtakirja pitää tehdä kirjallisesti ja siihen tarvitsee kahden lähisukuun kuulumattoman todistajan allekirjoitukset. Valtakirjan laadinnassa kannattaa käyttää apuna asiantuntijaa. Edunvalvontavaltakirjasta kannattaa laatia useampi kappale, ainakin yksi valtuuttajalle ja yksi valtuutetulle. Edunvalvontavaltakirjaa tulisi säilyttää paikassa, josta sen löytää helposti, kun sitä tarvitsee. Edunvalvontavaltakirjaa voi päivittää tekemällä uuden valtakirjan.
Jos edunvalvontavaltakirjaa ei ole tehty ja henkilö tulee kykenemättömäksi hoitamaan omia asioitaan, käräjäoikeus tai Digi- ja väestötietovirasto (tai asuinmaan viranomainen) saattaa määrätä hänelle edunvalvojan.
Lisää tietoa edunvalvontavaltuutuksesta:
- Suomi.fi-sivustolta löydät kätevän muistilistan edunvalvontavaltuutuksesta.
- Finanssialan julkaisusta löydät hyödyllistä tietoa talousasioiden suunnittelusta.
- Löydät tietoa edunvalvontavaltuutuksesta myös Muistiliiton sivuilta.
- Digi- ja väestötietoviraston Holhous-chatissa voit kysyä holhoukseen liittyvistä asioista.
Eri maiden käytännöt liittyen edunvalvontavaltakirjoihin vaihtelevat. Jos asut ulkomailla ja haluat tehdä edunvalvontavaltakirjan, sinun täytyy selvittää paikalliset vaatimukset edunvalvontavaltakirjaan liittyen. Ulkomailla asuessa kannattaa varautua siihen, että esimerkiksi muistisairauden iskiessä paikalliskielen tuntemus saattaa heikentyä. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa jäljelle jää vain äidinkieli ja kommunikointi esimerkiksi paikallisviranomaisten kanssa on haastavaa. Tähän kannattaa varautua jo hyvissä ajoin ja miettiä, kuka voisi hoitaa omia asioita ja toimia tulkkina. Asiasta kannattaa keskustella esimerkiksi luotettavien ystävien kanssa, jotka puhuvat myös omaa äidinkieltä.
Hoitotahto
Hoitotahdolla voit kertoa oman tahtosi hoitoasi koskien siltä varalta, ettet pysty kertomaan sitä myöhemmin esimerkiksi sairauden takia. Voit ilmaista hoitotahdossasi sosiaali- ja terveydenhuoltoasi koskevia toiveita liittyen esimerkiksi ruokaan, juomaan ja ympäristöön, jotka otetaan huomioon mahdollisuuksien mukaan. Sen lisäksi voit kieltää tietynlaisen hoidon, kuten elämää ylläpitävän hoidon antamisen sekä ilmaista, kenelle hoitoosi liittyviä tietoja saa antaa. Voit valtuuttaa edunvalvontavaltakirjalla toisen ihmisen tekemään hoitoosi liittyviä päätöksiä, jos et pysty niitä itse tekemään. Hoitotahto helpottaa terveydenhuollon ammattilaisten työtä, kun he tietävät, kuinka potilas haluaa itseään hoidettavan. Se saattaa myös esimerkiksi helpottaa läheisten ahdistusta, kun heidän ei tarvitse arvailla potilaan tahtoa.
Hoitotahdon voi tehdä OmaKanta-järjestelmässä, kirjallisesti tai suullisesti. OmaKannan valikosta löytyy kohta ”hoitotahto”, johon voit kirjoittaa toiveesi. Hoitotahdon pohjana voi käyttää esimerkiksi Muistiliiton hoitotahtolomaketta tai THL:n hoitotahtopohjaa. Hoitotahdon voi myös tehdä kirjallisesti paperille esimerkiksi jommallekummalle näistä pohjista. Tällöin hoitotahtoon merkitään päiväys ja tekijä allekirjoittaa sen. Hoitotahtoon on suositeltavaa laittaa myös kahden lähisukuun kuulumattoman todistajan allekirjoitukset, mutta näin ei ole pakko tehdä. Jos hoitotahdon tekee suullisesti, se kannattaa kirjata potilas- tai asiakastietoihin ja allekirjoittaa se tai muuten todistaa sen oikeellisuus.
Hoitotahto löytyy OmaKannasta helposti, mutta jos sen tekee kirjallisena paperille tai suullisena, on tärkeää varmistaa, että se on läheisten ja mahdollisesti hoitohenkilökunnan tiedossa ja helposti saatavilla tarvittaessa. Tämän voi varmistaa esimerkiksi kantamalla lompakossa hoitotahtokorttia, joka kertoo, että henkilöllä on hoitotahto, jos hän ei itse pysty tätä kertomaan. Läheisten kanssa asiasta toki kannattaa myös keskustella ja hoitotahdosta on hyvä mainita myös esimerkiksi lääkärillä käydessä, jotta siitä saadaan merkintä potilasasiakirjoihin. Hoitotahtoa voi halutessaan päivittää.
Hoitotahtomenettelyt voivat vaihdella maakohtaisesti. Jos asut Suomen ulkopuolella, voit keskustella asiasta esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. He osaavat yleensä kertoa hoitotahtomenettelyistä parhaiten.
Hoivatahto
Hoitotahdon lisäksi on olemassa hoivatahto. Hoivatahto eroaa hieman hoitotahdosta ja se tehdään sellaista tilannetta varten, jossa olet pitkäaikaisesti toisten ihmisten avun tarpeessa, etkä voi kertoa heille elämänlaatuusi vaikuttavista asioista. Voit kirjata hoivatahtoon esimerkiksi millaisia asioita tykkäät syödä ja juoda, mitkä harrastukset ovat sinulle tärkeitä ja yleisesti millä asioilla on merkitystä sinun arkeesi. Tällöin sinua hoitavat henkilöt tietävät esimerkiksi, että haluat katsella tietynlaisia tv-sarjoja, juot aina kupin teetä ennen nukkumaan menoa ja haluat nukkua pehmeät sukat jalassa.
Hoivatahdon voi tehdä hyvin vapaamuotoisesti. Voit esimerkiksi kirjata tahtosi paperille tai ilmaista tahtosi kuvilla. Tärkeintä on, että hoivatahdosta käy ilmi, millaista hyvä elämä on juuri sinulle. Jos kirjoitat hoivatahdon, kannattaa se pitää mahdollisimman tiiviinä; sinua hoitavilla ihmisillä ei välttämättä ole aikaa lukea pitkiä paperinivaskoja. Kerro läheisillesi, missä säilytät hoivatahtoasi, jotta he löytävät sen tarvittaessa. Eri mailla voi olla omanlaisia versioitaan hoivatahdosta tai ei hoivatahtoa käytössä ollenkaan. Asiasta voi esimerkiksi etsiä tietoa internetistä tai kysyä terveydenhuollon ammattilaisilta.
Lopuksi
Kotona on hyvä olla mappi, jossa kaikkia tärkeitä asiakirjoja säilyttää. Mapin sijainti on tärkeää kertoa läheisille, jotta he löytävät asiakirjat tarvittaessa. Etenkin ulkomailla asuessa kannattaa vanhetessa olla joku luottohenkilö, jonka puoleen voi tarvittaessa kääntyä omien asioiden hoitamista varten. Muistisairauden iskiessä moni unohtaa oman asuinmaan kielen ja muistissa säilyy pelkkä äidinkieli. Tällöin on tärkeää, että apuna on joku luotettava henkilö, joka puhuu omaa äidinkieltä ja voi auttaa asioinnissa esimerkiksi viranomaisten ja terveydenhuollon henkilökunnan kanssa.
Vanhenemiseen liittyviin asioihin kannattaa varautua jo hyvissä ajoin etukäteen. Tässä blogisarjassa käsitellyistä asioista on muutenkin hyvä olla tietoinen, sillä ne saattavat tulla ajankohtaisiksi jo ennen seniori-ikää esimerkiksi onnettomuuden sattuessa kohdalle. Toivottavasti tämä blogisarja on antanut sinulle eväitä varautua omaan vanhenemiseesi tai auttaa ikääntyneitä läheisiä myös kansainvälisissä tilanteissa.
Jos haluat lukea ikääntymissuunnittelusta lisää, Suomen muistiasiantuntijat ry on julkaissut kattavan oikeudellisen ennakoinnin oppaan.